Silloin joskus tarinat kertoivat
niistä kurjista jotka joutuivat
Ehkä metsänpeiton vangiksi
taikka noidat heidät noituivat
Rohkeimmat noitien touhuja
joskus etäältä käsin katselevat
Velhot uteliaiden päälle
loitsujansa nakkelevat
Ei täältä mahda löytyä ketään
joka velhot valjastaa
kansan tahdon valtaan
sekä niiden salat paljastaa
Suurin vaara uhkaa niitä
jotka noitien tielle astuvat
Päänsä vielä seipään nokkaan
saavat taikka suossa kastuvat
Joku joukkio aina uhoaa että
pian noidat pois häätävät
Kohta alas vuorelta hulluina
juoksevat, loitsut veret jäätävät
Sattui kerran jollekin niin että
karjaansa joutui etsimään
Liekään noiduttu lauma huusi,
ei irti päässyt ensinkään
Torpasta hätiin Matti saatiin, hän
kirveensä heitti olalle
Suuren velhon kaulan katkoi,
menivät asiat uudelle tolalle
Ne mokomat saavat hulluksi
pelkällä läsnäolollaan
Kun hetken katsot pois niin
pirttisi seisoo katollaan
