Kun olin vielд pieni, niin usein katselin
Itku silmissдin tuonne pihaan naapurin.
Niin kuin paratiisi se mulle ollut ois,
Kun leikkikaluna itsellдin oli puupala vain.
Kun mieheksi mд vartuin, ja elatuksen hain,
Sieltд mistд vain sain tyцtд itsellein,
Niin usein ajattelin tuota poikaa naapurin,
Kuinka helpolla sentддn saikaan leivдn itselleen.
Erддn kerran kuulin sairauden murtaneen
Voimat pojan naapurin, sai haavan sydдmeen.
Kun puuttui rakkaus, sai vallan sairaus
Ei rahallakaan voinut saada rauhaa itselleen.
Tuo raha rikkautta ja valtaa, kunniaa.
Eihдn silti kaikkea rahallakaan saa,
Vaan samaan paikkaan viimein vie tiemme multaan vaan,
Siksi en mд itke, vaan tyydyn kohtaloon
