Auringon kultaama kasteinen aamu, kenelle näyttäisin sen?
Salaiset riemuni, surujen viilto, kuka on kaiken sen arvoinen?
Kuka odottaa minua varjoissa puiden, joko piirteensä voin aavistaa?
Voiko tuntea omansa joukosta muiden, tuhansista tunnistaa?
Vielä kulkeeko vastaan, vielä saapuuko hän
Josta kirkkaana sen ymmärrän?
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
Hän on minulle muita enemmän
Hän on minulle muita enemmän
Sovittaa askeleet poluille yhteen ja tasoittaa tie vuorollaan
Onneni vain hänen onnestaan saaden, ja voimani voimastaan
Päivien kirkkaus ja tiet taisteluiden, kenen kanssa ne kulkea saan?
Voiko tuntea omansa joukosta muiden, tuhansista tunnistaa?
Vielä kulkeeko vastaan, vielä saapuuko hän
Josta kirkkaana sen ymmärrän?
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
Hän on minulle muita enemmän
Hän on minulle muita enemmän
Vielä kulkeeko vastaan, vielä saapuuko hän
Josta kirkkaana sen ymmärrän?
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
Hän on minulle muita enemmän
Hän on minulle muita enemmän.
