Vioittuneet on maailman rattaat
Pelastuneet sen kylmästä huomasta
Muiden ilmeet kuin harmaata massaa
Seasta sen kuin aurinko loistaa
Sinun kasvosi
Peloissani mielemme turtuu
Sisälläni toivomme turvassa
Me piiloudutaan kun sinetti murtuu
Sivusta katson kun maailma loppuu
Viimeinkin...
Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä
En irroita milloinkaan
Ja voimattomanakin minä kantaisin meitä
Armeijat kannoillaan
Kohtaloni asuu sinussa
Pidä se salassa pidä se turvassa
Enkä minä milloinkaan päästä irti sinusta
Tähtien loisteessa me kuljemme turvaan
Viimeinkin...
Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä
En irroita milloinkaan
Ja oimattomanakin minä kantaisin meitä
Armeijat kannoillaan
Haaaoooaaahoooooo
Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä
En irroita milloinkaan
Ja voimattomanakin minä kantaisin meitä
Armeijat kannoillaan
