Valkeat kesдyцt, valkeat vedet kaarisilloin
Kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
Varoen
Ja meidдt kuin maisema maalataan
Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat
Valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat
Pддllemme kдyden
Sallien vain kuutamon tдyden
Kuin varoen
Ja maisema se meistд kauas katoaa
Ei soisi tдmдn koskaan pддttyvдn
Ei soisi kellot murhenдytelmдn,
Ellen taas silmiдni avaa pддllд peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
Hiljainen kesдyц hiljalleen kдyden veden selkдд
Minд tiedдn sen, ajatus jota kaikki pelkдд
Ettд kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan
Se mikд meidдt pakottaa jдlleen silmдt avaamaan
Ei jaksa aamu nousta alta kylmдn цljylampun
Viritellen vilun jousta kulkee kukin yцtддn yksinддn
Ei soisi tдmдn koskaan pддttyvдn
Ei soisi kellot murhenдytelmдn,
Ellen taas silmiдni avaa pддllд peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
Ei soisi tдmдn koskaan pддttyvдn
Ei soisi kellot murhenдytelmдn,
Ellen taas silmiдni avaa pддllд peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
