Kaivot, kuivaa kantakaa
Haukkokaa henkeänne, henget, te lähteen ehtyneen
Rantaviiva vilkuttaa
jäähyväistä järvein veet
Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää?
Kuulemmeko kohinan?
Vaietkaa, marjat maan
Mietiskelkää, mesimetsät ja metsien päät
Vaivautuko vastaamaan,
kulkeko syksy sydämessä
Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää?
Kuulemmeko sen kohinan?
Raskas vireeltään, hämärästä hämärään ‒ ei ollut susitaival
Hämärästä hämärään, pimeämpään pimeään ‒ ei ollut susitaival
Pimeästä pimeään, ikävästä ikävään ‒ ei ollut susitaival
Ikävästä ikävään, eikä siltikään
Susitaival
Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko enää?
Tahdommeko enää?
Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää?
Kuulemmeko sen kohinan?
