Kauan aikaa sitten annoit hдnelle huoneesi avaimen,
Yksinдisyyteesi pддstit sisддn uuden ihmisen,
Hдn kanssas kantoi kaksoisvuoteen yksiццsi sisддn,
Kaiken annoit rakkaudelle mut saitko siltд mitддn.
Nyt hдn vain nousi uuteen junaan sanomatta sanaakaan,
Hдn antoi sulle avaimensa ja vaihtoi uuteen paikkaan,
Et ymmдrtдnyt hдntд, hдn ei katsonut edes silmiin,
Vasta aamulla herдsit todellisuuteen jota pelkдsit aina niin.
Chr.
Tдд kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,
Joka kaiken turhaan antaneena sдrkyi asfalttiin,
Nyt hдn yksin valvoo ja laiturilla odottaa ettд laiva saapuu
Ja sirpaleet pois kuljettaa
Nyt piirrдt jдljet rakkaudestas naistenhuoneen seinддn,
Nyt vain elдt maailmaa, jota kukaan toinen ei nдд,
Nyt kukaan ei sua tajuu, et osaa enдд katsoa silmiin,
Moni tahtois silti sua koskettaa, moni tahtois sut herдttдд henkiin
